Suomalaiset kotitaloudet vuotavat rahaa huomaamattaan, ja suurin syyllinen lepää rauhallisesti olohuoneen televisiossa tai taskussa lepäävässä älypuhelimessa. Automaattisesti uusiutuvien tilausten, eli niin sanotun “tilausähkyn”, tehokkuus perustuu aggressiiviseen psykologiaan: käyttäjä lukitaan palveluun ja luotetaan hänen unohdukseensa. Tälläkin hetkellä keskivertokuluttaja roikottaa verkkopankissaan kahta tai jopa kolmea suoratoistopalvelua aktiivisena, vaikka tilastollinen television ääressä kuluva tuntimäärä kattaisi nipin napin edes yhden palvelun tarjonnan.
Kun analysoimme luottokorttilaskuja ja viihteeseen käytettyjä euroja makrotasolla, huomaamme suomalaisten astuneen uuteen aikakauteen. Tätä aikakautta voisi kutsua viihteen passiiviseksi verotukseksi, jossa yhdysvaltalaiset mediateollisuuden jätit tekevät valtavaa tiliä asiakkaiden laiskuudella ja kiireellä.
Numerot puhuvat: Passiivisen maksamisen anatomia
Miksi olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa maksamme tyhjästä ilmasta? Sukelletaan datalähtöiseen tarkasteluun modernien kuluttajien tavoitteista ja todellisista katselutottumuksista:
- Päällekkäiset ekosysteemit: Arviolta yli 35 % suomalaisista asuntokunnista maksaa tilanteesta, jossa heillä on samaan aikaan aktiivisena kaksi toisiaan täysin poissulkevaa palvelua (esimerkiksi vahva draamapalvelu kuten Netflix ja vahva kotimainen valikoima kuten Ruutu). Katselu on kuitenkin sarjakohtaista: ihminen pystyy kuluttamaan vain yhtä sarjaa kerrallaan.
- Hinnankorotusten huomaamaton kierre: Palveluntarjoajat ovat viimeisten vuosien aikana järjestelmällisesti nostaneet peruspakettien hintoja muuttamalla tilaustasojaan – esimerkiksi poistamalla halvimmat tilaukset ja korvaamalla ne selvästi kalliimmilla HD-versioilla. Tämä perustuu laskelmoituun riskiin: parin euron automaattinen kuukausikorotus ei herätä kuluttajaa peruuttamaan liittymää.
- Urheilulisenssien hintapiikit: Elokuvien ja sarjojen suhteellisen maltillinen hintakehitys peittyy nykyään täysin yksinoikeusurheilun massiivisten lisenssimaksujen alle. Varsinkin Valioliigan ja F1-kisojen paikallisten lähetysten tuotantokustannukset ovat karanneet käsistä. Nämä kustannukset siirretään viimeistä euroa myöten suoraan tilaajien niskaan riippumatta siitä, kuinka usein viikonlopun kisa jää katsomatta kalareissun tai vuorotöiden takia.
Professori-tason leikkausohjelma viihdebudjettiin
Alan suurin pidetty salaisuus on se, että suoratoiston kilpailukykyisimmät sopimukset eivät ole koskaan niitä standardipaketteja, joita mainostetaan kirkkain kirjaimin suoraan palvelun etusivulla. Mediakonsernin tavoite ei ole palvella säästäjää, vaan luoda asiakkaasta jatkuva kuukausittainen lypsylehmä.
Kallein taloudellinen virhe on lyhytnäköisyys: Palveluiden peruspakettien pilkkominen katkemattomaksi tilauskierteeksi maksaa asiakkaalle satoja euroja aivan turhaan. Asiantuntijan radikaali vastaus on siirtyä jatkuvasta letkuruokinnasta täsmähankintoihin. Sinun täytyy suorittaa viihdebudjettisi totaallinen auditointi. Pysäytä palvelut, joita et ole aktiivisesti katsonut yli kahteen viikkoon.
Jos et halua operoida jatkuvasti tilauksia päälle ja pois, ratkaisu on keskittää hankinnat kampanjoihin, joissa pitkäkestoinen lojaliteetti todella palkitaan. Vertailemalla markkinat kerralla läpi ja nappaamalla esimerkiksi asiantuntijasivustomme kautta uunituore Viaplay Total tarjous, lukitset sisään jopa kymmenien prosenttien alennuksen pelkällä päätöksenteon voimalla. Kun sitoudut suoraan vuosidiiliin tai määräaikaiseen kampanjaan, leikkaat vuotavan perhebudjettisi kerralla kuriin ja varmistat sekä huippu-urheilun että elokuvauutuudet hinnalla, joka jättää naapurin satunnaistilaajan kauas taakseen.
Lähde: Tilastokeskus, Kotitalouksien kulutustutkimus (Aika- ja rahankulutus mediapalveluissa).
